Agatha Christie - Helmeilevä kuolema

Juuri äsken aivan itse luettua

Agatha Christien 50. teos: ”Helmeilevä kuolema”, suomennos Eero Ahmavaara, kansikuva Heikki Ahtiala, WSOY, SaPo-sarja nro 44, ensipainos, 1959, 257 sivua. Alkuperäisteos ”Sparkling Cyanide” Dodd, Mead and Company, US, helmikuu 1945, ja nimellä ”Remembered Death”, Collins Crime Club, UK, joulukuu 1945.

Tämä kirja on kenties paras ei-poirot/marple Christien tuotannossa. Rikoksen selvittelijänä tällä kertaa eversti Race, joka esiintyy myös teoksissa ”Ruskeapukuinen mies”, ”Kortit pöydällä” ja ”Kuolema Niilillä”. Tämä tarina olisi sopinut Hercule Poirotille erinomaisesti, mutta hänen poissaolonsa ei häiritse lainkaan. Itse asiassa, Poirot oli mukana tarinan aiemmassa, lyhyemmässä versiossa.

Pöytäseurueesta yksi kuolee syanidimyrkytykseen. Kaikilla näyttää olevan motiivi eikä kukaan ole voinut tehdä murhaa. Mistä on kysymys? Uskomaton itsemurha vai mahdoton murha?

Erinomainen, christiemäinen juonenvienti, jossa lukija voi rauhassa yrittää keksiä kenen motiivi olisi riittävä ja mitä oikeasti tapahtui. Kaikki faktat tarjotaan tekstissä. Hyvin tasapainoinen kokonaisuus, jossa mikä tahansa useasta ratkaisuvaihtoehdosta on uskottava ja mielekäs, ja varsinaisen murhaajankin oivaltaminen ei ole mahdotonta lukijalle.

Käsissä erinomainen, mustaselkäinen vanha sapo. Riittävä fonttikoko, tukeva sidos ja yksi parhaista, tarinaan sopivista kansikuvista mitä on vastaan tullut.

Kirjalle neljä tähteä viidestä. Kansikuvalle erikseen viisi!

Jorma Kajaste
Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi
Tapiolan puutarhakaupunki

 

Tästä pääset kommentoimaan kirja-arviota Facebookissa.

Powered by Aava 3