Agatha Christie - Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä

Juuri aivan itse luettua.

Agatha Christie: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, SaPo nro 50, WSOY, 2.p., 1962, 229 s, suom. Eero Ahmavaara. Alkuperäisteos "Murder in Three Acts", Dodd, Mead and Company, US, 1934, ja "Three Act Tragedy", Collins Crime Club, UK, tammikuu, 1935.

Agatha Christien 27. teos.

Tämä on hyvää peruschristietä. Ja tässäkin on jotain erikoista ja ainutkertaista. Hercule Poirot esittäytyy vain hyvin lyhyesti kirjan alkupuolella ja palaa vasta loppupuolella. Tässä välissä asioita tutkii ja selvittää Poirotin ystävä, herra Satterthwaite.

Kyseinen Satterthwaite löytyy jo aiemmasta Christien tuotannnosta kirjassa "Herra Quinn esittäytyy", jossa Poirot ei ole mukana.

Tässä dekkarissa keskeinen kysymys on miten murha on voitu tehdä. Tapaus vaikuttaa yksinkertaisesti mahdottomalta ja luonnollisesti tarvitaan Poirot paikalle ja asiat alkavat selviämään.

Teksti tuntuu hieman pitkältä, ja Poirotin paluuta tapahtumiin odotellessa, turhauttavalta. Mutta kaikella on tarkoituksensa, näin on Agatha Christie viisaasti tämän suunnitellut. Kerronta on myös sellainen, että tapahtumien todellisen kulun voi saattaa kuvitella arvaavansa annetuista tosiseikoista :-)

Ja lopuksi vielä suora lainaus sivulta 186: "Ihanaa - aivan kuin salapoliisiromaaneissa. Kaikki ihmiset ovat läsnä, ja hän kertoo meille, kuka meistä teki sen." Itseironiaa, rakas Agatha, itseironiaa.

Tälle neljä tähteä viidestä. Ja vielä papukaijamerkki silmää ja käsiä miellyttävästä, vanhasta mustaselkäisestä SaPosta. Nautinto lukea.

Jorma Kajaste
Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi
Tapiolan puutarhakaupunki

Tästä pääset kommentoimaan arviota - Facebook 02.06.2020

Powered by Aava 3