Agatha Christie - Mykkä todistaja

Äsken aivan itse luettua

Agatha Christie: Mykkä todistaja, WSOY, SaPo nro 6, 1956, 2.painos, 331 s. Alkuperäisteos ”Dumb Witness”, 5.7.1937, Collins Crime Club, UK, ja ”Poirot Loses a Client”, 1937, Dodd, Mead and Company, US.

Christien 33 teos.

Kirjan amerikkalaisen laitoksen nimi ”Poirot menettää asiakkaan” kuvaisi ehkä paremmin tarinaa kuin ”Mykkä todistaja”, mikä viittaa palloleikeistä pitävään kettuterrieri Bobiin. Hercule Poirot kutsutaan kirjeellä auttamaan henkilöä, josta ei ehdi tulla Poirotin asiakasta. Ja tätä Hercule harmittelee läpi kirjan. Samalla hän pohtii Hastingsin kanssa tapahtuiko ylipäätään murhaa, vaikka joku selvästi tarinassa kuoleekin. Tapahtumat luonnollisesti selviävät kirjan lopussa, missä tällä kertaa Hercule Poirot sortuu pettymyksekseni hieman myös tuomarin rooliin.

Yhden roolihenkilön pohdiskelu omasta elämästään kuvaa erinomaisesti minkälaisessa luokkayhteiskunnan ryhmässä Christien tarinat pääsääntöisesti tapahtuvat. Näin Theresa Arundell: ”Hänellä oli perin harvoja ystäviä, jotka tekivät työtä, ja niiden mielestä, jotka sitä tekivät, työ oli äärettömän tympäisevä rasitus.” Mietin, mahtoiko tämä olla 1930-luvun aikalaislukijoille neutraali, faktuaalinen toteamus, yhteiskuntakriittinen kannanotto koroillaan eläjiä vastaan, vai jonkinlainen humoristinen heitto yläluokan suuntaan.

Tälle kirjalle kolme tähteä viidestä. Ihan hyvä dekkari, kannattaa lukea. Luettavana se paras vaihtoehto, mustaselkäinen, vanha sapo.

Jorma Kajaste
Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi
Tapiolan puutarhakaupunki

Tästä pääset kommentoimaan kirja-arviota Facebook 07.07.2020

Powered by Aava 3