Agatha Christie - Neiti Pinkertonin salaisuus

Juuri äsken aivan itse luettua.

Agatha Christie: ”Neiti Pinkertonin salaisuus”, suomennos Eero Ahmavaara, WSOY, SaPo nro 39, 1959, 2. painos, 281 sivua. Alkuperäisteos ”Murder is Easy”, Collins Crime Club, UK, 5.6.1939, ja ”Easy to Kill”, Dodd, Mead and Company, US, syyskuussa 1939.

Agatha Christien 37. kirja.

Tämä ei ole Hercule Poirot eikä Neiti Marple tarina, vaan aivan sattumalta samaan junavaunuun neiti Pinkertonin kanssa osuneen, Englantiin ”idästä” juuri palanneen poliisimies Luke Fitzwilliamin tarina.

Neiti Pinkerton kertoo olevansa matkalla Scotland Yardiin uskomattoman tarinansa kanssa, ja kun Luke Fitzwilliam myöhemmin lukee lehdestä, miten siinä oikein kävikään, kiinnostuu hän tapauksesta niin paljon, että haluaa selvittää onko jossain oikeasti joukkomurhaaja vapaana.

Christie punoo jälleen juonensa taitavasti, ja vaikka välillä tuntuu, että eihän tässä ole mitään järkeä, niin kyllä on. Järkeä tässä on.

Tarinakokonaisuus toimii ehdottomasti paremmin kuin Christien muiden ei-poirot/marple päähenkilöiden kohdalla. Siksi kirjaa voi suositella luettavaksi.

Tässä tarinassa ruumiita taitaa tulla kasaan uusi ennätys, tosin kirjailijalla on vielä monta hyvää teosta kirjoittamatta sodan aattona, vuonna 1939.

Kääntäjä, tai kustannustoimittaja, tai joku muu, oli sitten päättänyt, että tämän kirjan nimeksi ei tullut "Murha on helppo tehdä" tms.

Tarinalle neljä tähteä viidestä. Käsissä jokseenkin loppuun luettu, vanha mustaselkäinen SaPo, jonka erinomaiselle kansikuvalle viisi tähteä viidestä.

Jorma Kajaste
Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi
Tapiolan puutarhakaupunki

Voit kommentoida arviota Facebook-poustauksessa.

Powered by Aava 3