Agatha Christie - Simeon Leen testamentti

Juuri äsken aivan itse luettua.

 

Agatha Christie: ”Simeon Leen testamentti”, suomentanut Helena Luho, WSOY, SaPo nro 4, 1. painos, 1953, 289 sivua. Alkuperäisteos ”Hercule Poirot´s Christmas”, 19.12.1938, Collins Crime Club, UK, ja ”Murder for Christmas”, helmikuussa 1939, Dodd, Mead and Company, US.

Kansikuva: ”Ahtiala”, ilmeisesti kyseessä on piirtäjä, mainosgraafikko Heikki Ahtiala.

Christien 36. kirja.

 

Klassinen suljetun huoneen tapaus. Uhrin kuoleman kuulee lukuisat todistajat, jotka rientävät paikalle,  murhahuoneen sisältä lukitusta ovesta ei kukaan poistu, eikä muuta uloskäyntiä ole. Kuka oli murhaaja? Miten se tehtiin? Miksi? Oliko veri vettä sakeampaa?

Erinomaisesti keitetty soppa, jonka ystävämme Hercule Poirot ratkaisee. Eikä juonesta enempää voi kertoakaan.

Kirjassa on merkillisen huonoa käännöstyötä. Tarinassa on kyse tilanteesta, missä vain parin päivän aikana tapahtuu asioita ryhmässä ihmisiä, joista osa ei ole koskaan aiemmin tavannut toisiaan. Kun asianosaisia haastatellaan tapahtumista, tekstissä kuitenkin käytetään sellaisia sanavalintoja, kuin jotkin pienet asiat olisivat tapahtuneet pitkään ja usein. Alla esimerkki alkuperäisestä englanninkielisestä ja käännöstekstistä:

- Did you see much of your grandfather when you arrived here?

- Oh, yes. I went to sit with him.

- Kävittekö usein isoisänne luona täällä ollessanne?

- Oi kyllä! Tapani oli istua hänen luonaan.

Ainakin minulle suomenkielisestä saa kuvan, että tapaamiset olisivat olleet usein toistuvia ja tapahtuneet pitemmän ajan kuluessa, ja erityisesti niin, koska vastaajalle oli vielä peräti ehtinyt muodostua tapa istua hänen luonaan. Ja kuitenkin nämä henkilöt olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran joulukuun 22. päivä. Em. haastattelu tehtiin jouluaattona, 24. päivä.

Toinen esimerkki. Ja tämä hyppää suoraan silmille – tekstissä puhutaan ”ranskalaisesta” kun viitataan Poirotiin!

- The chief constable and Superintendent Sugden stared at Poirot incredulously.

On käännetty suomeksi muotoon…

- Poliisimestari ja tarkastaja Sugden tuijottivat epäuskoisena ranskalaiseen joka…

Miksi ihmeessä kääntäjä on vaihtanut sanan ”Poirot” sanaan ”ranskalainen”? Käsittämätöntä. Ja samalla anteeksiantamaton virhe!

Muutoinkin koko kirjan nimi, ”Simeon Leen testamentti”, on sellainen, jota voi vahvasti kritisoida. Vaikka testamentilla on tietty merkitys juonen käänteissä, voi alkuperäistä ”Hercule Poirotin joulu” pitää vähintään yhtä sopivana. Poirotistahan tässäkin kirjassa on kyse.

 

Kirjalle neljä tähteä viidestä, mutta vanhan, mustaselkäisen SaPon kansikuvalle ehdottomasti viisi tähteä.

 

Jorma Kajaste

Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi 

Tapiolan puutarhakaupunki

Voit kommentoida arviota Facebook-sivullamme.

Powered by Aava 3