Kuolema Niilillä

Juuri äsken aivan itse luettua.

Agatha Christie: ”Kuolema Niilillä”, suomentanut Kirsti Kattelus, WSOY, SaPo nro 327, 7. painos, 1989, 250 s. Alkuperäisteos ”Death on the Nile”, 1.11.1937, Collins Crime Club, UK, ja 1938, Dodd, Mead and Company, US.

Agatha Christien 34. teos.

Christie aloittaa kirjansa ”Kuolema Niilillä” aiemmista kirjoistaan poikkeavasti esittelemällä nopeaan tahtiin viitisentoista henkilöä, jotka ovat tässä jälleen hyvin monimutkaisessa tapauskokonaisuudessa mukana. Kuka on tehnyt mitäkin, kuka kuolee ja miksi, selviää luonnollisesti kirjan loppuun tultaessa.

Juonen punonta on erinomaista Christie-laatua, joskin hieman häiritsee se halpa perisynti, mihin dekkaristi helposti sortuu. Epätodennäköiset toisiinsa sinänsä ajallisesti tai muutoin liittymättömät osajuonet laskevat kokonaisuuden arvosanaa. Näin monen rikoksen suma yhdellä laivalla uhkaa upottaa koko aluksen ☺

1930-luvun kuvaus Niilin risteilystä, aikaan ennen toista maailmansotaa, on omalla, imperialistisella tavallaan viehättävää.

Käsissä myöhäisempi SaPo-sarjan laitos, jossa, miten sen kauniisti sanoisi, merkillinen kansikuva. Pitkään kuvan merkitystä miettineenä, luovutan, en ymmärrä. Huono.

Neljä tähteä viidestä, kannattaa lukea.

Jorma Kajaste
Antikvaarinen Kirjakauppa Tessi
Tapiolan puutarhakaupunki

Powered by Aava 3